Vuoden TOKO-parson 2014

Sunnuntaina oli Parsonrussellinterrierit ry:n kevätkokous, jossa tavan mukaisesti niiden oikein asioiden lisäksi palkittiin edellisenä vuonna menestyneitä koiria ja koirakoita. Noh, Elvishän se sitten voitti vuoden TOKO-parsonin tittelin! 

En voi allekirjoittaa sitä, että tämä olisi tullut ansaitusti. Toki olen iloinen tästä saavutuksesta, niinkuin saavutuksista pitääkin olla! Kyllä se ykköstulos on vähän töitä vaatinut. Muttamutta. Olemme kuitenkin kisanneet vasta alossa ja vasta neljä kertaa. Kokeet ei todellakaan menneet kovin mallikkaasti, vaikkakin siellä muutama onnistunutkin kohta oli (pl. eka koe, josta ei jäänyt kuin naurettavaa jälkipolville). No joo, ansaitusti saatu siten, että sääntöjen mukaan pisteet laskettiin ja parempia pisteitä ei tänä vuonna kukaan muu saanut. Muttamutta. Parsoneissa on kuitenkin vain yksi TOKO-valio, ihan oikea TVA ja sekin kisasi viime vuonna ja sai tuloksia. Kyllä näillä pitäisi sen verran enemmän painoarvoa olla, että EVL-tuloksilla päihittäisi ALOn tulokset näissä karkeloissa. Ihan jo siksi, että uskallan väittää että moni saisi alo-luokasta tuloksia kun vain yrittäisi. Ei se mitään kovin vaikeaa ole. Mutta EVL:ssä pitää jo OIKEASTI osata asiansa ja koiran ihan oikeasti pitää ymmärtää mitä tehdä milloinkin. Koiran siis pitää olla tosissaan koulutettu, tällainen höntsätoko mitä me tehdään ei vain yksinkertaisesti riitä. On ihan uskomattoman hienoa, että tällainen TVA rodussa on, se ei ole ilmaiseksi tullut!

_{Huomiona, että ylläolevat argumentit eivät ole missään nimessä kritiikkiä säännöt keksinyttä tahoa tai tahoja kohtaan. Ylläoleva on ehkä enemmän omaa "noloutta" kun näillä suorituksilla oikeasti asiansa osaava koirakko jää "taakse".}

Ehkä se mitä yritän sanoa on se, että minusta tämä TVA-koirakon suoritus on ollut ihan huikea saavutus! Jo tuon takia pitäisi jakaa monta kertaa vuoden TVA-palkinto  Monesta ohjaajasta tuohon ei ole, eikä ihan kaikista koiristakaan. Tämä on kuitenkin ihan tosi hieno osoitus siitä, että parsonista voi todella saada vaikka ja mitä, kun oikein kouluttaa, tekee töitä ja jaksaa uskoa ja yrittää. Kaikkien ei tarvitse haluta koirasta noin taitavaa, mutta kyllä särähtää aika pahasti korvaan kun moni viittaa kintaalla asioihin helposti siksi, että "se on terrieri". Toki olen sitä korttia itsekin käyttänyt joskus, en kiellä. Mutta en ole tehnyt sitä tosissaan, enhän muuten edes yrittäisi tehdä näiden kanssa mitään. Se, että rotuna on terrieri, ei muuta mitään muuta kuin koulutustyyliä. Terrierissä on ihan valtavasti hyviä harrastuskoiran ominaisuuksia, jotka mielestäni nimenomaan helpottavat kouluttamista ennempää kuin hankaloittavat sitä. Taistelutahto, saalisvietti, laumavietti jne on kyllä vain positiivisia asioita kun koiraa koulutetaan. Jos nämä puuttuvat, ainakin minulla on paljon vaikeampaa kouluttaa koiria. Olen aikanaan opetellut koirien kanssa treenaamista PK-puolen ihmisten kanssa PK-lajeilla (ajatella, vasta jälkikäteen olen saanut oppia että PK-ihmiset on tosi pelottavia!! Miten ikinä uskalsinkaan.. ). Jo siellä huomasin ettei nuo terrierit ole yhtään huonompia kuin Ne Oikeat Koiratkaan. Oikeastaan päinvastoin, tuli monta tilannetta että terrieri oli helpompi ja näpsäkämpi kuin ne palveluskoirat. Joilla on sitä "miellyttämisenhalua", sitä mitä paljon peräänkuulutetaan.

Se mitä toivoisin on se, että ihmiset avaisivat silmänsä ja mielensä ja lähtisivät rohkeasti yrittämään kokeita eri lajeissa. Olen itse ollut tosi kova jännittäjä alun perin ja ajatellut, että koska miun koira on vähän tuollanen eikä ole täydellinen, enkä itsekään ole täydellinen, niin en voi osallistua mihinkään. Mutta kun huomasin että ei siellä oikeasti kukaan nauranut päin naamaa, osoitellut sormella (ei edes ne ketkä lupasivat) tai tullut sanomaan että menkää pois, olette noloja, niin myös huomasin että hei, täähän on kivaa! Hirmusesti ihmiset rohkaisee ja onnittelee ja lohduttaa ja vaikka sun mitä. Lajista riippumatta! Voidaan nauraa yhdessä ja varmasti myös itkeä yhdessä jos siihen tulee aihetta. Ei tosin vielä ole tullut. Ei edes meillä! 

Tään paatoksen ja ajatusvyöryn jälkeen pitänee lausua ihan julkinen kiitos ihmisille, ketkä on avanneet miun silmiä ja ketkä on olleet harrastustaipaleella merkittävästi mukana. En kiittele heitä siksi, että tää vuodenkoirapysti olisi se merkittävin juttu, vaan siksi, että kliseisesti ilman näitä ihmisiä en varmaan treenaisi sitäkään vertaa ja olisin varmaan luovuttanutkin ajat sitten. _{Tosin miulla saattaisi olla vähän enempi myös vapaa-aikaa ja vähemmän ressiä mitä kaikkea jää tekemättä koirien kanssa..} 

Siispä pitkän ajan pitkä kiitos JKK:n ihmisille (niille pelottaville PK-ihmisille) Mia, Noora, Hanna, Anne ja muut. Kuin myös Tarja, Leena ja Arto _{(eivät kuulu samaan kategoriaan keskenään, mutta kaikilta olen jotain oppinut)}. Anja, mentori kaikissa lajeissa "vääränrotuisella koiralla". I-HAHin Sanna, kuka osoitti että Elviskin voi olla hiljaa. TuuKKin ja I-HAHin koutsit. Sekä tietty Riikka, joka on opastanut kaikissa lajeissa, opettanut ettei luovuttaminen kannata ja reenaamalla oppii, joka sanoo asiat suoraan mutta opettavasti ja joka on vielä muutenkin kaikesta em. huolimatta ihan kelpo kaveri 

Iso kiitos tietenkin myös Oivalle Kepolle. Hän on jaksanut kuivatella kivipiiroja, levittää verta metsään, heitellä ja raahata pakastettua lintua, pestä pilttipurkkeja, nikkaroida esteitä ja ajella satoja kilometrejä näiden asioiden takia. Herätä vapaapäivinä ennen kukon pieraisua, pakata autoa, kaivaa maata metritolkulla ja odottaa kärsivällisesti milloin minkäkin hallin pihassa. Ja tietenkin kaiken päälle saanut kuunnella minun kiukuttelua kun mikään ei onnistu. Tää kaikki ilman mitään kiukuttelua ja kyselyjä, paljonko tähän kaikkeen uppoaa rahaa. Iso kiitos 

Hah, täähän on ku oskarkaalassa konsanaan. Mut ihmisiä pitää kiittää 

Ja sitten muihin aiheisiin. Cillan nose work etenee hyvin. Häiriöhajuina on kokeiltu jo kissankarvoja, kissanhiekkaa, sieniä (ei kanttarelli mitä eroteltiin viime vuonna), ruokaa, hammastahnaa, etikkaa, sitruunaa, echinaforcea. Toi echinaforce meinasi vähän sekoittaa pakkaa, mutta hyvin siitäkin selvittiin. Erottelu onnistui myös treenikaverin hajupurkilla, eli todistettu on että nimenomaan erotellaan eucalyptusta eikä omia tuoksuja. Nyt treenit jatkuvat näiden hankalampien häiriöhajujen kanssa, eli lisätään näitä eucalyptusta muistuttavia aineita kuten minttu, purkka, pesuaine, carmolis jne. Lisäksi lisätään etsintää, eli eri paikoissa eucalyptuksella ja kotona erotellen eri paikoista oikeaa hajua. 

Kesän suunnitelmat etenee siten, että mökki on yritetty Kilpisjärveltä varata ja reittejä Ruotsin ja Norjankin suuntaan katsastettu. Ilmoja ei kokeisiin vielä ole, mutta eiköhän ne nekin matkaan lähde kun majoitus varmistuu. Tätä matkaa ennen pitäisi ehkä vähän katsastaa kisakalenteria muidenkin lajien merkeissä.. ja käydä viikko pohjoisessa hiihtämässä!